Jo on ilmoja pidellyt. Paivisin taitaa lampotila hiihdella kolmeenkymmeneenviiteen celciukseen, iltaisin kymmenen astetta vahemman. Kuumottelevaa, varsinkin miljoonien skoottereiden, katupolyn ja kiireisten pikkuihmisten keskella.
Ollaan hengailtu muutama paiva Ho Chi Minh Cityssa eli ex-Saigonissa eli Etela-Vietnamin 7 miljoonan asukkaan metropolissa. Kaupunki on kuin Hanoi, mutta kymmenen astetta kuumempi ja kymmenen kertaa meluisampi. Toisaalta taalla on myos valtava vihrea puisto, viileita pilvenpiirtajia ja hiljaisia katuja, joiden suojiin paasee hengittamaan. Hengittaminen ei nimittain oikeasti ole niin yksinkertaista - suurin osa paikallisista kayttaa ns. suusuojia, sellaisia kuin hammaslaakarit, koska ilma on yksinkertaisesti niin saasteista. Paivat on kuluneet klassisten nahtavyyksien katselemisessa ja paikallista pho'ta syoden. Liittyen syomiseen, hammennyn aina uudelleen miksi paikalliset istuvat katukeittioissa lasten jakkaroilla? Enka liioittele, jopa paikallisten taytyy istua polvet pahasti koukussa. Ehkapa se on tilansaastoa, muovijatteen kuluttamista tai jotain mutta ainakin se on hauskaa.
Eilen kavimme hiljaisimmassa museossa, jossa olen koskaan vieraillut. Vietnamin sotarikosmuseo mykisti joka ikisen lansimaalaisen turistin, eika sita suositella lapsille eika herkille ihmisille ja hyva niin. Ollaan myos kayty tutkiskelemassa pilvenpiirtajia (tosin vain sammakkoperspektiivista), ruokamarkkinoiden allotyksia ja satuttiinpa Ho Chi Minh Cityn ensimmaisen Starbucksin avajaisiinkin sattumalta. Aasialaiset ihmiset ovat kylla sympaattisia: Starbucks avattiin kahdelta, ja sita ennen paikalle sattuneille annettiin jonotusnumeroita ja jonossa oli todennakoisesti satoja ihmisia.
Tanaan lahtee lento kohti Bangkokia ja talla kertaa viimeisia paivia Kaakkois-Aasiassa. Pitaa nauttia viela viime hetken pad thait ja reppureissaajien kanssa maailman ihmettelyt ja guest housella biljardipelin haviamiset ja paikallisten pitkat katseet ja mustat jalkapohjat varvastossuilla kavelemisesta. Mihin nama viimeiset kymmenen viikkoa ovat yhtakkia menneet?
Ainiin, olen muuten nykyaan melkoinen shakkimestari! Jos Jenni paihitti minut surffauksessa, niin shakissa olen kevyesti ylivoimainen. Minkas nortti itselleen mahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti