Luontoaidin hellassa huomassa

Elamme mielenkiintoisia aikoja.

Viimeisen kahdentoista tunnin aikana olemme saaneet luvan tutustua Kaakkois-Aasian ilmastoon perinpohjin (onpas kummallinen sanonta). Eilen kavimme vahan vaeltelemassa Koh Phanganin kansallispuistossa ja katselemassa natteja vesiputouksia. Nythan taalla pitaisi olla kuiva kausi, joten vetta ei virrannut ihan solkenaan mutta tulipahan kahlattua kirkkaan vesiputouksen suvantokohdassa. Olo oli kuin Indiana Jonesilla konsanaan kaikkien niiden liaaneiden, luolien, monikymmenmetristen puiden ja viidakon aanien keskella. Muutaman paikalle sattuneen italialaisturistin tupakansavu tosin vahan hairitsi autenttisimpaan tunnelmaan paasemiseen.

Eilen illemmalla istuskellessamme riippukeinuissa (onko se muuten riippukeinu vai riippumatto? mita eroa niilla on?) koko Koh Phanganin saarelta meni sahkot. Monella tapaa creepya ja mielenkiintoista ja hauskaakin, kun muuten aktiivisessa satamakaupungissa nakyi ainoastaan pikku skoottereiden valot ja paikalliset keraantyivat kaduille naureskelemaan tilanteelle. Ei oikein muutakaan voinut. Sahkot olivat ainakin tunnin pois (mika on melkoisen pitka aika yhdelle isohkolle saarelle) ja pimeys vallitsi. Guest housemme omistaja ehdotti meille ja muutamalle erittain huonosti englantia puhuvalle ranskalaiselle, etta hakisimme bisset lahikaupasta ja pitaisimme porukalla pienet illanistujaiset kynttilanvalossa. Otimme tuumasta toimeen ja ilta oli mainio.

Yolla tilanne ei liiemmin helpottanut: herasimme kolmen aikoihin massiiviseen ukkosen jylinaan ja rajuun metallikattoa vasten piiskanneeseen rankkasateeseen. Pari tuntia meni ihmetellessa oranssinruskeaa taivasta ja kovaaanista (naissa tilanteissa toivoisin, etta thainappaimistoissa olisi mahdollisuus suomalaisille aakkosille..) ukonilmaa. Pisteena i:n paalle tana aamuna nautiskellessamme tulisista nuudelikeitoista iski vanha kunnon monsuunisade puoleksi tunniksi. Kaiken jarjen ja tilastojen mukaan taalla pitaisi siis olla kuivaa, lamminta ja aurinkoista mutta viime paivat ovat olleet markia, hikisia ja ukkospainotteisia hellepaivia. Interesting.

Mutta mehan emme anna pikku ilmastonmuutoksen hammentaa. Tanaan vaihtuu vuosi ja vielapa viisi tuntia aiemmin kuin teilla. Ei tullut maailmanloppua, Obama jatkoi uraansa ja minun hiuksenikin ovat vaalenneet auringossa. Kaikin puolin hyva vuosi.

Paikalliset nettikahvilat ovat muuten hyvia, mutta kuvia naiden kautta ei saa siirrettya. Joten tyytykaamme tahan loppuun suttuiseen puhelimella ennen megalomaanisia Full Moon Partyja otettuun tunnelmakuvaan. (Ainiin: Full Moon Partyt oli nimensa veroiset. Parikymmentatuhatta juhlijaa tanssi Tyynen valtameren rantaviivalla tayden kuun alla. Once in a life time experience, sanoisinko. Ikimuistoinen ilta ja yo (ja aamu).)

Kuvassa siis mina (vasemmalla),  tuntematon 70-vuotias thaimies (keskella) ja Jenni (oikealla). Olimme Jennin kanssa juuri poistumassa takana olevan tatuointikaupan ylakerran guest housen huoneestamme, kunnes tormasimme tahan herrasmieheen, joka mainosti ylpeana tayttaneensa juuri seitsemankymmenta vuotta ja nain ollen halusi opettaa meille syntymapaivatanssin. Koreografia oli yksinkertainen: one step left, one step right, one step left, one step right. Aina oppii uutta.

PS. Emme ole Jennin kanssa ottaneet koko kasivarsiamme koristavia tatuointeja. Se on bodypaintia eli pimeassa hohtavaa vartalomaalia. Ei huolta, aiti. <3

Hammocks = pure love

Miksi taalla nettikahvilassa on meidan lisaksi vain viisi alle kouluikaista thailasta juoksemassa ympariinsa..?

Tanaan siirryttiin Koh Phanganin etelakarjesta itarannikolle sympaattiseen satamakaupunkiin, Thong Salaan. Seuraavat kuusi yota asuinpaikkanahamme toimii tatuointeja tekevan naisen ylakerrasta muutaman neliometrin kokoinen huone, jossa on parisanky, moskiittoverkko ja tuuletin. Less is more...

Mutta taman leidin talosta loytyy riippumattoja, vielapa kaksi! Ei liene vaikea arvata mita teemme seuraavat paivat. Taalla on ollut taas lampotila aika korkealla, varmaankin huitelee ainakin 35 celciuksessa paivisin. Aurinko myos paistaa aivan zeniitista joten ei liiemmin tee mieli ulkoilla. Taalla on paljon englanninkielisia book crossing-pisteita, joihin voi vieda oman kirjan ja ottaa tilalle toisen, joten uskon etta seuraavien paivien kombo koostuu lahinna seuraavista: riippumatto + kirja + meri + aurinko + illallistaminen muiden reppureissaajien kanssa + Thong Salassa ympariinsa kavely.

Joulu meni harvinaisen rauhallisissa merkeissa. Aaton vietimme rannalla tutustuessa aaltoihin, illallistaen paistettua kanaa ja katsellen Tedin, sen holmon jenkkikomedian. Itse aattoilta meni kansainvalisissa tunnelmissa hollantilaispariskunnan ja viiden ruotsalaisen kanssa. Joulun muut pyhat on kulunut mm. belgialaisten ja brittien kanssa ihmetellessa Thaimaata. Monella tapaa siistia istua iltaa poltellen shishaa, katsellen merta ja jutellessa samanhenkisten ihmisten kanssa. Erilaisempi joulu, mutta erittain hyva.

Huomenna on Full moon party ja sen huomaa. Kaikki guest houset taynna, lauttamatkat tayteen buukattu ja katumyyjien maara on kasvanut eksponentiaalisesti. Ei maltettukaan lahtea ennen naita maailmanluokan rantajuhlia, joten varattiin lautta saarelta pois uuden vuoden jalkeisena keskiviikkona. Sitten jatkuu matka kohti pohjoista, Chiang Maita ja Laosia ja muuta jannittavaa maailmaa.

Nyt katoamme paikalliseen food marketiin tutustumaan katukeittioiden tarjontaan (mika on taydellinen).

Koh Phangan ja teemana neon

No huhhu.

Kaytiin piruuttamme muutama paiva takaperin Half Moon Partyissa... Riittavasti kertonee, etta nukuttiin seuraavana aamuna (paivana?) neljaan ja mentiin kuuden tunnin paasta uudestaan nukkumaan. Noyra kahden paivan palautuminen. Oli kylla mainiot hipat! Suurin osa juhlijoista oli pukeutunut valkoiseen tai neon-vareihin, taivaalla oli kirjaimellisesti suuri puoli kuu ja musiikki oli hyvin konepainotteista. Sweet. Ja mika hauskinta, Jenni tormasi kolmeen kuopiolaiseen tuttuunsa. Siis keskella Koh Phanganin Ban Tai-kylan isannoimissa illanistujaisissa? Maailman pienuus jaksaa naurattaa.

Paatettiin vahan jatkaa meidan Koh Phanganiin tutustumista, kun loydettiin hyva majoitus niin sattumanvaraisesti ja tuurilla ja munkilla ja ties milla. Taallahan on tosiaan nyt kuumin high season, joten pelkasta yhdesta sangysta dormissa voi joutua maksamaan 20e per naama. Mutta me nokkelina likkoina suunnattiin saaren suurimmalta rannalta kymmenen kilometrin paahan Thong Salaan, satamakaupunkiin, ja loydettiin hetkessa vitosen huone itsellemme jonkun herttaisen vanhan rouvan (joka omisti tatuointiliikkeen? weird) ylakerrasta.

Taalla on vahan sadellut pari paivaa. Ilma on ollut aika nihkeaa ja ihan muutamassa minuutissa aurinko on muuttunut englantilaishenkiseksi rankkasateeksi. Onneksi mikaan ei ole pysyvaa ja sateet kestaa maksimissaan varttitunnin.

Huomenna on jouluaatto..? Taidamme suunnata katsastamaan laheisia vesiputouksia ja illallistaa syomalla fried noodlesit.

Rauhaisaa joulua Suomenmaalle. En usko, etta thain kielessa on edes termia joulurauha.

Island hopping ja merisairaus

Koh Taon viimeinen moskiitontappokohtaus, banana pancake with chocolate ja illanistunta tulitaiteilijoita katsellen on nyt taputeltu. Dengue-kuumekaan ei iskenyt. Kai.

Saarten valloitus jatkuu. Saavuttiin siis eilen lautalla Koh Phanganille, legendaariselle lansimaalaisen nuorison valloittamalle karkelointisaarelle. Paastiin myos todistamaan taattua thaimaalaista rakennuslaatua: puinen silta, jota pitkin Koh Taon satamasta siirryttiin lautalle, hajosi. Kirjaimellisesti. Eraan raskaammanluokan amerikkalaismiehen alla lahonneet laudat tippuivat mereen ja siinapa sitten odoteltiin muutama tunti kun paikalliset raksamiehet naulailivat lankkua laituriin. Lautan kapteeni yritti todennakoisesti kiiruhtaa menetettya aikataulua takaisin ajamalla nopeampaa, joka kostautui melkoisena heilumisena. Eipa siina, on kai kurjempiakin paikkoja voida pahoin kuin Tyynen valtameren paalla.

Mutta itse Koh Phangan on ihan hauska. Ei niin hauska, kuin Koh Tao mutta hauska. Ensivaikutelma oli kuin Norjasta, silla vuoristoa ei puutu. Kymmenen kilometrin taksimatka satamasta guest houseemme avolavan kyydissa kaatosateessa nailla teilla oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Oppii arvostamaan Hameenkadun mukulakivia... Tama on aika lansimaalaistunut paikka, ja varsinkin naina paivina alkaneen high seasonin ansiosta kohtuuhintaista guesthousea on kaytannossa mahdotonta loytaa. Onneksi kuulopuheet kulkeutuivat meidankin korviin, ja loydettiin leppoisa huone aina ensi viikon torstaihin asti itsellemme. Eipa tarvi siis vietella joulun pyhia palmun alla. Tiistaina olemme kuulemma erittain tervetulleita viettamaan belgialaisten kanssa joulupiknikkia rannalle. Friends Christmas kuulostaa kylla kovin kivalta. :)

Tanaan on kuulemma maailmanloppu? Taalla on jos jonkinlaista Doom's day partya tarjolla illaksi. Ensi viikon perjantaina taalla on myos surullisenkuuluisa Full moon party, joten tanne syoksyy arviolta parikymmenta tuhatta sankaria juhlimaan taysikuuta. Onhan se kuu taalla kieltamatta todella hieno, mutta etta niin isojen bileiden arvoinen. Taidammekin karata saarelta ennen Full moonia, koska majoituksen ja elintarvikkeiden hinnat vahintaan kaksinkertaistuvat niina paivina.

Loppuviikko lienee menevan Phanganiin ja sen ihmisiin tutustuessa, papaijashakeja juodessa ja horisonttiin tuijotellessa. Toivottavasti Suomessa ei ole hurjan kylma ja toivottavasti mahdollisimman moni loytaa joulupuurostansa mantelin.

Nemo loydetty

Kaksi sanaa: scuba diving.

Kaytiin tanaan tsekailemassa, milta maailma nayttaa kahdentoista metrin syvyydessa meren pinnan alla. Melkoselta. Tehtiin pari vajaa tunnin mittaista vedenalaista matkaa Koh Taon lahella oleville koralliriutoille ja fiilis oli kuin Avarasta luonnosta. Ainoa aani mita kuulee, on oma rekulaattorin kautta kulkeva hengitys ja nakokentta tayttyy parin sentin kokoisista pikkufisuista vajaa metrin mittaisiin barrakudiin. Kylla endorfiinit parisi, kun paasi pinnalle. Pelottaa vahan, etta tahan lajiin ihastuu enemmankin. Asiaa ei auta yhtaan se, etta Koh Tao on yksi maailman halvimmista laitesukelluspaikoista. Mutta onneksi torstaina vaihtuu maisemat, ettei taysin hullaannuta.

(En maa oikeasti noin pelottavalta nayttanyt.)

Koh Tao ja autuus part. 2

Taalla ei edelleenkaan ole pellempaa.

Kerronpas menneen viikon lukujarjestyksen:

Klo 11-12:  Heraaminen, istuskelua bungalowin kuistilla, ehka pienta kavelya lahiymparistossa, aamupalaksi pari hedelmaa
Klo 12-16: Tallustelua rannalla, makaamista meressa, jutustelua muiden reppureissaajien kanssa, lounaaksi kasa pad thaita
Klo 16-18: Paasykokeisiin lukemista biitsilla
Klo 18-20: Illallistamista, chillausta, auringonlaskun katselua
Klo 20-21: Iltapaivaunet
Klo 21-...: Rantajuhlat

Sama kaava on toistunut huomaamattomasti joka paiva. Tama on nyt todennakoisesti sita downshiftaamista tai leppoistamista tai jotain yhta letkeaa. Siirryttiin alkuviikosta Koh Taon etelaosista itarannikolle, Sairee Beachille. Taalla on vahan bungalowikylia, perus kauppoja, sukellusyrityksia, katuruokakojuja, hitaasti kavelevia ihmisia ja piitka rantaviiva. Meidan piti alunperin lahtea huomenna Koh Phanganille, mutta paatettiin jatkaa bungalowimme varausta ensi viikon torstaihin, kun ei taalta oikein malta poiskaan lahtea. Varsinaista reppureissausta... :D

Taalla oppii kylla kaikenlaista. Olen jutellut mm. australialaisen kiropraktikko-opiskelijan, saksalaisen kardiologin, belgialaisen sukellushitsaajan, brittilaisten valivuoden viettajien, puolalaisen mallin ja coloradolaisen dokumenttielokuvausta opiskelevan tapauksen kanssa mita kummallisimmista asioista. Jannittavaa.

Jannittavaa on myos se, etta Koh Taon paikallisklinikka on talla hetkella aivan taynna, koska saarelle on tullut Dengue-kuumetta levittavien hyttysten populaatio. Noh, pitanee sivella itsensa Offilla ja varustautua sotaan kohti inisevia.

Viimeinen jannittava asia: tanaan ei tullut vetta suihkusta (ilmeisesti ei monessa muussakaan bungalowissa lahettyvillamme ihmisten ilmeista paatellen), joten haisen eilisten bileiden ja hyttysmyrkyn sekoitukselle, jossa on hento aromi savua ja polya. Sweet!

PS. En tieda mitaan siistimpaa kuin rantakarkelot Tyynen valtameren aarella. En vaan tieda.

Koh Tao ja autuus

Taalla ei ole pellempaa.

Yojunan muovisista penkeista, peukalon kokoisista torakoista, jaakylmista suihkuista ja hampaattomasta hurjasta naisesta on selvitty. Surffailtiin Chumphonissa yksi yo ja jatkettiin aamuseiskalta matkaa saarille parin tunnin lauttamatkalla. Mae Hatista eli Taon satamakaupungista otettiin taksi etelaan, vahan chillimmille vesille. Taksimatka oli muuten aika cool, paasteltiin joku varttitunti Hiluxin tavaratilassa rinkkoinemme. Ei maksanut liikaa ja viilensi. Onneksi olen tottunut Hiluxeihin. Mutta jos Bangkok on saastunut ja meluisa ja varikas niin saaret on ainoastaan jalkimmaista. (Tassa kahden paivan kattavalla kokemuksella huutelen...)

 Muutama asia, mita rakastan juuri nyt:

1. Noin jokainen saaren asukas kayttaa pelkastaan varvastossuja.
2. Kookospahkina, jonka maitoa voi juoda pillilla.
3. Elaimeton majoitus.
4. Paloin, mutta iho ei ole kipea.
5. Koh Tao. Kokonaisuutena. Googlettakaa.

Ollaan otettu nyt kolmeksi yoksi majoitus chillista bungalowi-resortista etelasta. Saatetaan viihtya pidempaankin. Vaikea kyllastya naihin maisemiin ja fiiliksiin.

 Jenni ja raivosnorklausta.

PS. Meillakin oli eilen omat linnanjuhlat. Ei tosin ihan niin kasuaalit.

Last night in Bangkok

Tassa kaksi tunnelmakuvaa. Ostimme thaimaalaista pesuainetta ja hyvin pesee. (taustalla Toshiban uusin HD laajakuvatelkkari)

Tanaan on kemut! Kuningas on vanha ja kaikki on pukeutuneet keltaiseen. Hauska katsella tasta nettikahvilasta, kuinka kadut on taynna pienia keltaisia mustahiuksisia hobitteja.

Illalla suuntaamme yojunalla Chumphoniin. Ei saatu enaa sleeping trainia, joten katsotaan milta tuntuu istua seitseman tuntia thaimaalaisessa junassa. Nihkealta, arvelisin.

Bangkok calling

Kas näin, Bangkok täällä.

Ei mennytkään lopulta ihan niin nappiin kuin nappiin voisi mennä. Rakas pohjoismainen ilmastomme teki ns. tenät ja kone Helsinki-Vantaalta ei lähtenytkään täysin suunnitelmien mukaan. Kaksi tuntia myöhässä lähtenyt kone (toim.huom. Helsingistä Frankfurtiin lentomatka kestää n. 1,5h itsessään) lennätti meidät hiukan liian verkkaisesti saksanmaalle, joten meillä oli n. 7min aikaa juosta saapumaltamme portilta Bangkokin portille. Jennin ja keski-ikäisen etelä-afrikkalaisen miehen kanssa pingoimme niin että hippulat vinkui mutta eihän ne vinkuneet riittävästi. Portti oli jo suljettu ja mitäs sitten?

Onneksi lufthansa on kiva. Tunnin säädön jälkeen meille tarjottiin ilmainen majoitus lentokenttähotellissa sisältäen hotelliaamiaisen (<3) ja korvaavat lennot Bangkokiin seuraavana iltapäivänä. Lennettiin siis kymmenisen tuntia (aivan liian pitkä aika yrittää ylläpitää kohteliasta small talkia vanhan thaimaalaisrouvan kanssa) ja saavuimme aamukuudelta Thaimaahan. Tätä jetlagin määrää...

Mutta ei kiinnosta jetlag ei! Bangkok on värikäs, tuoksuu yrteille ja hielle, meluisa ja täynnä Kaikkea. Meidän pikku hotelli on Khao san roadin tuntumassa ja iltapäiväkävely Khao sanilla oli varsin leppoisaa. Katu täynnä elämää ja haaremihousuja. Kulkijoista 70% prosenttia on reppureissaajia ja sen huomaa. Meno ei varsinaisesti ole stressaavaa, vaikka tuktukit kiilailevat ronskisti  ja meitä 30cm lyhyemmät aasialaismiehet yrittävät kaupitella väärennettyjä ajokortteja. Viihdyn! Söimme valtavahkot lautaselliset nuudelihässäkkää, otimme arskaa majapaikkamme kattotasanteella ja tajusimme, että Bangkok on hauska kaupunki.

Täällä viihdytään ainakin keskiviikkoon asti, jolloin on kuninkaan syntymäpäivä ja koko kylä valmistautuu karkeloihin. Nähtäväksi jää miten tätä mystistä herraa juhlitaan.

Lähtökuopissa (toivoa sopii)

No nyt kuumottaa. :D

Pitäisi lähteä Tampereelta Tikkurilaan 14:07 lähtevällä junalla. Onneksi elämä ei ole liian helppoa ja talven lumimyräkkä päätti iskeä tänään. 30.11.2012. Pääkaupunkiseudulle. Iltapäivällä. Miten ihastuttava sattuma. Onneksi kuitenkin Valtion Rautatiet toimivat moitteetta pienestä lumiyllätyksestä huolimatta...

Junia on peruttu noin sata potenssiin liikaa ja varsinkin Tikkurila-Helsinki-akselilla lähijunat ovat olleet myöhässä. Jollakin junalla oli kuulemma mennyt kaksi tuntia välillä Pasila-Helsinki. Mansesta Tiksiin voi tulla vähän pitkä taival. :) Ei muu auta kun pistää kätöstä ristiin ja pyytää Thaimaan kuningasta puhaltamaan lännen suuntaan lämpimästi, jotta myrsky päästäisi meidät jatkamaan kohti hymyjen maata.

Lentomme lähtee (mikäli se on minun päätettävissäni) 18:55 Helsinki-Vantaalta. Frankfurtissa muutaman tunnin hämmästeltyämme jatkamme ennen puoltayötä Bangkokia kohti. Bangkokissa olemme siis lauantaina paikallista aikaa n. 14:35, mikäli rakkaat VR ja HSL ja Lufthansa ja Helsinki-Vantaa toimivat edes suunnilleen samalla aaltopituudella.

Loppuun mieltäylentävä tiedote VR:n nettisivuilta.

PS. Ihastelin jo taitoani pakata rinkka ultrakevyesti (5,2 kg), kunnes pakkasin sen uudestaan (8,1 kg).

Ny lähtee.

Terve pöytään!


Heini täällä. Ajattelin lähteä n. 78 tunnin päästä hetkeksi reppureissaamaan Kaakkois-Aasiaan ja ratsastaa trendin harjalla pitämällä reissublogia. Lähinnä siksi, että läheisimmät ihmisolennot voisivat vähän seurailla olinpaikkaani (ja itse muistaisin missä olen).


Pieni faktalaatikko:

Kohde: Thaimaa, Laos, Vietnam
Ketkä: Heini & Jenni
Kauanko: n. 10 viikkoa, 30.11.2012-7.2.2013
Miten: Sukat sandaaleissa 
Budjetti: Riittävä
Matkalukeminen: Tilastolliset menetelmät
Miksi: Miksi ei


Kaikki alkaa olla paketissa. Erinäiset laturit ja matkaoppaat ja moskiittoverkot ja nippusiteet on siirretty rinkkaan. Thaikkujen 90 päivän viisumikin passissa, vaikka hiukan alkoi jo kuumotella parin viikon käsittelyaika (normaalisti max 4 päivää). Enää pitäisi syödä kahden kuukauden edestä ruisleipää, saunoa, viettää joulua ja ampua kissanpieruja.

Bangkokiin on luvattu perjantaiksi +34 celciusta lämpöä.

Fiilis: hyvä