Matkustaminen on siita hauska asia, etta ikina ei tieda minne lopulta paatyy.
Arvon kielitaidoton bussikuskimme unohti, etta me kaksi skandinaavityttosta emme suinkaan ole suuntaamassa Hanoihin, vaan jaamme kolmesataa kilometria etelamassa kaupungissa, Vinhissa pois. Koska kyseessa oli vietnamilainen sleeping bus, meilla ei ollut kasitytakaan aikataulun paikkaansapitavyydesta ja opasteet eivat liiemmin mielta ylentaneet. 26h matkustamisen jalkeen arvon bussimme kuitenkin pysahtyi yhdessa paikassa: Hanoissa. Taalla sita siis ollaan, Vietnamin paakaupungssa. Otettiin plan B kayttoon ja bookattiin kahdeksi yoksi hostellista huone muutamalla dollarilla ja talla hetkella tilanne ei harmita laisinkaan. Hanoi on nimittain melkoinen, hyvalla tapaa.
Itse bussimatka oli koominen. Kyseessa oli siis sleeping bus, eli bussi jossa on matkustajille sangyt. Tai "sangyt". Arviolta 160 asteen kulmassa olevat 150cm pituisille vietnamilaisihmisille suunnitellut penkkisangyt oli toki parempi vaihtoehto Hiluxin takalavalle mutta ai kylla tuntui hostellin sanky taivaalliselta. Nukuttua ei muutenkaan liiemmin tullut, kun aamuyosta bussikuskimme rapsaisi valot paalle ja huusi "stamp passport passport stamp", jonka nokkelina naisina paattelimme rajanylitykseksi Laosista Vietnamiin. Siina hilpaistiin kiireella "sangyistamme" ylos ja lahdettiin muutamaksi tunniksi jonottamaan sumuiseen aamuun satojen laolaisten tyomiesten ja hakeissa olevien kanaraukkojen kanssa. Sita tuijotuksen maaraa. Leima kuitenkin tuli huolimatta tullivirkailijoiden naureskelusta passikuvalle.
Kuten sanoin, Hanoi on melkoinen. Monet sanoo, etta Vietnam on kuin Thaimaa kaksikymmenta vuotta sitten. Pitanee paikkaansa. Kadut ovat taynna vietnamilaisia ruokakojuja, paikalliset nuoret istuvat puistoissa syomassa auringonkukan siemenia ja punakeltaiset liput liehuvat jokaisen talon kulmassa. Rakennukset ovat paaosin likaisia tai vanhoja (tai likaisia ja uusia, en ole varma koska ilma on niin saasteista), skoottereita on uskomaton maara ja vietnamilaiset ovat aidosti kiinnostuneita meista. Lansimaalaisia ihmisia on jonkin verran, mutta yha saamme olla valokuvauksen kohteena kavelessamme kadulla. Paadyimme myos eilen opettamaan joukolle paikallisia yliopisto-opiskelijoita englantia. "Hello, do you speak English? Do you want to speak English with me?", kysyi hellyyttava vietnamilaistytto keskeyttaen iltapaivakavelymme Hanoin puistossa ja siina puolisen tuntia yritimme parhaamme mukaan kannustaa hanta ja hanen ystaviaan opiskelemaan englantia.
Vaikka Hanoi on ihana, on se myos kylma. Taalla taytyy pitaa iltaisin pitkia housuja ja se saa meidat surulliseksi. Lahdemmekin illalla yobussilla Hueen, Vietnamin keskiosaan. Sielta katoamme vikkelaan viela etelanpaan Nha Trangiin, jossa lampotilan pitaisi olla taas totuttua 30 astetta. Mielummin niin. :)
PS. Rakas ruokapaivakirja, soin eilen nuudelikeittoa kanalla. Tiedan, ettei ruokaa ole kohteliasta jattaa, mutta tajuttuani, ettei kanani ole kanan lihaa vaan kanan nahkaa hoyhentuppineen, sallittakoon tama toykeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti