Laos!
Luang Prabang on u p e a.
Tama kaupunki on taynna ranskalaisvaikutteisia kahviloita (koska kolonialismi), Mekong-joki virtaa vieressa ja pikkulapset harjoittelevat jalkapalloa kaduilla ilman etta ketaan hairitsee. Samalla Luang Prabang on muuten myos Unescon maailmanperintokohde luontonsa ansiosta. Enka ihmettele, etta ihmiset ihastuvat tahan. Vehreat vuoret, hammentavan monet temppelit ja yleinen elamanasenne kaupungissa ovat melkeinpa lumoavia.
Saavuimme siis eilen tanne Laosin helmeen. Slow boat oli nimensa veroinen - lahti myohassa ja saapui viela myohemmin. Pari yota nukuimme guest houseissa, silla yolla veneily Mekongilla on ilmeisen huono idea. Veneella Chiang Khongista Luang Prabangiin oli kuitenkin aika siisti juttu. Ihastelimme Mekongin luontoa (massiivisia vihreita vuoria joen varsilla, harmaita kallioita, elaimista puhumattakaan) ja pikkukylia bambutaloineen seka pelasimme muiden backpackereiden kanssa kansainvalisia korttipeleja. Yllattavan hauskoja matkustuspaivia vanhalla ja hitaalla veneella.
Viisumi ja muut kaytannon asiat hoituivat rajalla kohtuu yksinkertaisesti, 35 US dollaria ja passikuva ja viisumi olikin valmis. Laosiin tehdaan aika paljon matkoja Pohjois-Thaimaan puolelta (ei ihme), joten rajanylitys oli iisi homma. Mutta taman rahan kanssa menee jarki ja terveys. Yksi euro on n. 10 000 kipia, joten minun pikkuinen kukkaroni alkaa vedella viimeisia naiden seteleiden kanssa. Yritan hoitaa asian ostamalla mahdollisimman paljon postikortteja ja hedelmasheikkeja.
Nyt taidamme kadota tutustumaan paikalliseen yomarketiin (alkaa tuntua etta jokaikisessa Kaakkois-Aasian kaupungissa on yomarket) ja laolaiseen perinneruokaa. Mielenkiintoista...
Luang Prabangissa viihdymme aina sunnuntaihin asti, jonka jalkeen jatkamme etelammaksi Vang Viengiin. Sielta suunta Vientianeen, paakaupunkiin. Viikon paasta suuntaammekin jo Vietnamiin, silla kumpikin pyorii housuissaan jo pelkasta ajatuksesta, etta paasemme kokeilemaan surffausta kelien salliessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti