Tulin vain kertomaan, etta munkeissa on jotain todella sympaattista.
Kavimme katsastamassa Chiang Maita vahan eri perspektiivista: viewpoint kaupungin yli ja valtava kullattu buddhalaistemppeli olivat melkoisia hengityksen lamaannuttajia. Munkkien kohtaamisessa on tietysti omat haasteensa, kun itse on lansimaalainen nuori nainen. Naisenhan ei ole kohteliasta katsoa munkkia silmiin, kavella paa korkeammalla kuin munkin paa tai menna ovesta ennen munkkia. Muut kohdat onnistuvatkin, mutta valitettavasti paikalliset munkit eivat ole ihan koripalloilijoita... Keskimaarin 160cm pituisten oranssikaapuisten miesten tullessa vastaan tuntuu jollain tapaa koomiselta kavella kyyryssa. Maassa maan tavalla.
Huomenna klo 10 lahtee bussi kohti Mekong-jokea ja puoliltapaivin lahtee Mekong-jokea lipuva laivamme kohti Laosia. Meilla on kasa cashew-pahkinoita, paikallisia pikkumandariineja ja paasykoekirjat matkaluettavana. Nahtavaksi jaa, mista loydamme itsemme torstai-iltana. Wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti